maanantai 12. tammikuuta 2015

Suuri Siivoussota





Sananen, ellei parikin, siivoamisesta ja siisteydestä. Ikuisuusongelmani. Meillä on tätä nykyä yleensä sotkuista. Niin tosin oli ennen lapsiakin, mutta silloin en edes yrittänyt tehdä asialle mitään. Tällä hetkellä Thermopylain taistelukin kalpenee sen sodan rinnalla, mitä minä päivittäin käyn. Tai ehkei kuitenkaan, sillä tuskin henkensä puolesta taistelleet soturit nostivat illalla jalkansa ylös ja totesivat, maustettuna sillä kuuluisalla v-aikuisella, "anti olla". (Tunnustan heti, että yksityiskohdat tuosta kuuluisasta persialaisten ja spartalaisten välisestä kamppailusta tulivat puolisolta. Minun antini keskusteluun oli "sanos nyt joku taistelu".)

Sain tilanteen haltuun paremmin juuri ennen kolmatta vauvavuotta, mutta en kokonaan. Pari ensimmäistä kuukautta lapsen syntymän jälkeen sai mennäkin metsään ihan luvan kanssa. Siitä lähtien olen yrittänyt päästä tilaan, jossa meillä olisi aina suht siistiä. Tiedättehän, se, missä aamulla tulee yllätysvieraita, ja ainoa huolenaihe on, riittävätkö vastapaistetut sämpylät kaikille.

Olen analyyttinen persoona, mitä käytösmalleihin ja ihmissuhteisiin tulee ( = tykkään juoruilusta), ja olenkin pohdiskellut paljon, miksi meillä on sekasorto, mutta naapurin Liisalla ei. Kyse ei suinkaan ole pelkästään saamattomuudesta.

1. Paljon tekijöitä

Kaksi koiraa, kolme pientä lasta, joista yksi tarvitsee erityisohjausta, ja 69 neliötä. Ei tarvine vääntää rautalangasta.

2. Asiat jäävät kesken

Tänään keskityin tiukasti saattamaan alkuun ja loppuun niinkin vaativat hommat kuin lounasastioiden koneeseen laittaminen ja pöydän pyyhkiminen. Aikaa meni yli puoli tuntia, sillä minut keskeytti milloin akuutti vaipanvaihto, milloin väärään suuntaan kääntyvä junarata.




3. Hajamielisyys; kun olisi aikaa, tekeekin jotain muuta

Edelliseen liittyen, huomio kiinnittyy muualle, ja käsillä oleva tehtävä unohtuu. Tulemme vaikka ulkoa huutokuorona, kaikilla on nälkä, ja ensijaisena prioriteettinani on vain saada lauma ruokittua. Illalla huomaan, että kas, enpäs ole vielä laittanut hujanhajan jääneitä ulkovaatteita paikoilleen.

4. Huono kunto/laiskuus/oma napa edelle

Yllämainitussa esimerkissä olen liian väsynyt tai aikonut katsoa leffan, ja päätän siivota huomenna.




5. Liikaa tavaraa/liian vähän tilaa

Elämme opiskelija-asunnossa omakotitaloelämää. Olen kyllä kierrättänyt koko viime vuoden tavaraa pois, kun äkillisen valaistumisen kautta ymmärsin, ettei esim. puutarhaletku ole niin kallis, että minun tarvitsisi säästää sitä tulevaa (haaveiluasteella) taloamme varten, vaikka en nyt mokomaa tarvitsekaan. Silti sisätiloissa talvehtii moottoripyörä.

6. Jokaisella esineellä on paikkansa juuri siellä, missä ei pitäisi

Johtuen osaksi edellisestä, osaksi keskeneräisestä organisaation pyörteestä, kaikille asioille ei ole paikkaa. Lisäksi lapsilta jää jatkuvasti jotain pieneksi tai joku kaipaa seuraavaa kokoa, joka saattaa löytyä tai olla löytymättä varastosta, en meinaa pysyä perässä.




7. Negatiivinen kierre

On hyvin helppoa ja nopeaa siivota vähän joka päivä. Tai paljonkin, mutta useita eri kohteita. Sitten kun tämä syystä tai toisesta jää tekemättä, on vaikeaa löytää aikaa mittavalle raivausoperaatiolle, joten tyytyy tekemään välttämättömimmän. Jolloin loppujen lopuksi on koko ajan sotkuista, vaikka tekee enemmän töitä kuin asunnon ollessa siisti.

8. Piintyneet huonot tavat ja tottumukset

Minä olen huono korjaamaan jälkiäni, ja oppimisprosessia hidastavat rakkaat pumpernikkelini. Mieheni taas on kaikella kunnioituksella vähän huono korjaamaan muiden jälkiä. Olemme molemmat oppineet ja oppimassa uusia käytäntöjä, mutta kotvan se kestää.




Ehkäpä löysit listasta oman akilleen kantapääsi? Puuttuiko jotain? Jospa tämä valaisi sinulle, sinä siisti ja järjestelmällinen ihminen, miten kaaos syntyy. Toivottavasti sinä taas sait vertaistukea, toverini sodassa sotkua vastaan.

Jaakko osaa kyllä tätä nykyä hienosti siivota lelut laatikkoon pyynnöstä, ja vie omenankaransa omatoimisesti roskiin. Ahti siivoaa junaratansa suorastaan ylpeänä pois, ja tulipa pari päivää sitten kertomaan: "Äiti, minä siivosin lelut sängyn alta. Minä käytin (rikka)harjaa." Paitsi että Ahti ei osaa vielä sanoa ässää ja ärrää. Toivoa siis on! 

Ehkä jonakin päivänä myönnän olevani sotkuinen ihminen ja elän tyytyväisenä kaaoksen keskellä, mutta niin kauan kuin koen hengittäväni vapaammin järjestyksen ja puhtauden (ei meillä kyllä mitenkään erityisen likaista olekaan) ympäröimänä, en aio antaa periksi. Taistelu jatkukoon, sotakirjeenvaihtajamme raportoi paikan päältä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerrothan, mitä ajatuksia sinussa heräsi?